Aina, kun kirjoitat tekstiä erilaisilla näppäimistöllä ovat kirjaimet oudossa järjestyksessä alkaen QWERTY. Miksi juuri tässä järjestyksessä? Vastauksen hakeminen tähän kysymykseen vie meidät ajassa taaksepäin runsaat 140 vuotta.
Idean sijoittaa kirjaimet nykyisille paikoilleen esitti insinööri Christopher Lathan Sholes. Hänen vuonna 1868 markkinoille tuomassa ensimmäisessä kaupallisessa kirjoituskoneessa kirjaimet olivat aakkosjärjestyksessä kahdessa rivissä. Kirjoituskoneella oli paha taipumus jumiutua kokonaan, kun sillä kirjoitettiin nopeaan kirjaimien juuttuessa toisiinsa. Tästä ongelmasta pääsemiseksi hän apulaisineen laati 1873 näppäimistön, jossa usein peräkkäin esiintyvät kirjaimet ovat eri puolilla näppäimistöä. Sholes ei itse ryhtynyt markkinoimaan uusia koneita vaan tarjosi ideaansa Remingtonin tehtaalle, joka otti sen kaupalliseen käyttöön.
Aluksi koneissa vain isoja kirjaimia
Vuonna 1874 Remington ryhtyi valmistamaan kirjoituskoneita, joissa näppäimet olivat nykyisillä paikoillaan. Tämä ensimmäinen QWERTY-järjestelmän kone ei vielä ollut menestys. Osaksi varmaankin siitä syystä, että sillä saattoi kirjoittaa vain isoja kirjaimia. Toinen versio tuli markkinoille vuonna 1878 ja siitä tuli suurmenestys, koska sillä saattoi kirjoittaa sekä isoja että pieniä kirjaimia.
QWERTY-järjestelmän etuna oli myös se, että koska Remingtonin tehtaan kirjoituskoneen nimi oli Type Writer, tehtaan myyntimiesten oli näppärä kirjoittaa tämä QWERTY-näppäimistön avulla: kaikki kirjaimet löytyvät samalta riviltä.
QWERTY-näppäimistö yleistyi nopeasti kun ryhdyttiin käyttämään kymmensormijärjestelmää. Kirjoituskonetehtaat valmistivat QWERTY-järjestelmän koneita, koska sellaisille oli kysyntää. Tämä taas lisäsi kymmensormijärjestelmäkurssien suosiota.
Tietokoneajalla syy nykyiseen epäergonomiseen näppäinjärjestykseen on poistunut. Järjestystä ei kuitenkaan ole muutettu, koska ihmiset ovat tottuneet siihen.
SFS-standardi valmistui 1959
QWERTY-näppäimistö ei aivan sellaisenaan ole käytössä kaikkialla, koska eri kieliä varten on erilaisia tarpeita. Suomessa tarvitaan paikat myös pohjoismaisille kirjaimille å, ä ja ö. Suomessa oli pitkään käytössä kaksi kilpailevaa näppäimistöjärjestelmää. Tilanteesta päästiin vuonna 1959, kun Suomen Standardisoimisliitto SFS vahvisti standardin kirjoituskoneiden näppäimistöstä.
Kirjainten järjestys näppäimistöllä muuttui Suomessa 1970-luvulla, kun pohjoismaiset kirjaimet å, ä ja ö siirrettiin vuoden 1959 standardissa sovituilta paikoiltaan alariviltä nykyisille paikoilleen vuonna 1976. Tilalle tulivat pilkku, piste ja väliviiva. Syynä oli se, että 1971 ensimmäisessä kansainvälisessä näppäimistön ISO-standardissa oli standardisoitu pilkku ja piste nykyisille paikoilleen.
Vuonna 2008 SFS vahvisti uuden standardin näppäimistöstä. Tällä kertaa minkään näppäimen paikkaa ei vaihdettu. Sen sijaan uusien merkkien tuottamisessa käytetään hyväksi Alt Gr -näppäintä. Esimerkiksi asteen ja promillen merkki syntyvät aiempaan helpommin uudella näppäimistöllä. Näitä ominaisuuksia ei kenenkään ole pakko käyttää tai edes tuntea, ellei niitä koe tarvitsevansa.
QWERTY-järjestelmää ovat pystyneet horjuttamaan vain kännykät. Tekstiviestejä kirjoitettiin aluksi käyttämällä kahdeksaa näppäintä. Kirjoittamisen hankaluus ja hitaus vei puhelimien kehitystä eteenpäin ja useimpiin kännyköihin ilmaantui QWERTY-näppäimistö, mutta edelleen osa puhelimista käyttää kahdeksan näppäimen kirjoitusta.
Tiedottaja Jyrki Alanko, Suomen Standardisoimisliitto SFS ry